Hiljaisuus puhuu




Kuva: S. Moukola

 

 Osallistuin kaupungin työsuojelun järjestämään työhyvinvointia edistävään Hiljaisuuden retriittiin Kakskerrassa, leirikeskus Sinapissa 27.-28.10. Oli varsin mielenkiintoinen kokemus olla ryhmässä hiljaa. Puhetta pitivät yhteisissä kokoontumisissa vain retriitin ohjaajat. Heidän puheensa oli ns. virikepuhetta, jossa annettiin meille hiljaisuudessa pohdiskeltavaa.

Kahden päivän puhumattomuuden jälkeen voin täydestä sydämestä yhtyä kiteytykseen: hiljaisuus parantaa ja eheyttää. Kun ei tarvitse olla sosiaalinen ja ympärillä ovat vain luonnon äänet ja rauhallinen musiikki ruokailujen taustana, on mahdollista kuunnella ja kuulla itseään. Jokainen meistä osallistujista teki yksinäisiä kävelyretkiä rantaan, luontopolulle ja kylätielle omiin ajatuksiinsa vaipuneina.

Sumuisen harmaa sää ei haitannut ja kun kulki luonnossa avoimin aistein, saattoi ihailla kosteuden kirkastamia syksyn värejä. Sammal on syvän vihreää, niin vihreää ettei vihreämpää voi olla. Puiden keltaisessa on kirkkaita sävyjä ja maatuvat lehdet tuoksuvat väkevästi. Piti hetkeksi pysähtyä tien varrella hengittelemään sitä tuoksua oikein syvään. Luonto antaa voimaa ja mielenrauhaa.

Hiljaisuus ei ole itsetarkoitus, sanoivat ohjaajat. Hiljaisuudessa ollaan, jotta voidaan löytää itsestä jotain uutta, jotta voidaan saada voimia arkeen ja työhön. Pysähtyminen on tärkeää tässä kiivaasti eteenpäin kiitävässä maailmassa. Pysähtyminen auttaa näkemään ja tunnistamaan oman sisäisen tilansa. Pysähtyminen auttaa myös tajuamaan arjen ja pyhän, ponnistelun ja levon, työn ja vapaa-ajan vuorottelemisen tärkeyden omalle hyvinvoinnille.

Tätä pysähtymistä oman itsensä kuuntelemiseen ja voimaantumiseen voin suositella lämpimästi ihan kaikille.

Tarja Nikander

Ps. Retriitit ovat erittäin suosittuja ja niille kannattaa ilmoittautua heti, kun niistä ilmoitetaan Netkussa.