 |
| Kuva: Sats |
Alussa kaiken muistaminen oli vaikeaa ja päässäni kaikui vain pt:n ääni siitä mitä tehdään. Pt:n kanssa lisättiin painoja ja/tai toistojen määrää minun kauhukseni. Täytyy toki sanoa, että lisäykset eivät koskaan olleet liikaa. Pt näki naamasta, meneekö vai ei, ja välillä vain pitää haastaa itsensä. Välillä vinguin äitiä apuun, kun tuntui, etten jaksanut. Kuitenkin pt kannusti, että pystyn ja jaksan tehdä.
Huomasin myös, että se mitä olin tehnyt töissä, vaikutti salitreeniin ja jaksamiseen. Ja varsinkin onnettomiin käsivoimiini… Ojentajat ja hauikset olivat ongelmani. Jos olin iltapäivällä menossa salille vältin myös liimojen sulattelua töissä.
Kuuden viikon ajan treenasin pt:n kanssa kerran viikossa ja kerran yksin. Sitten olinkin jo oppinut kaikki niin hyvin, että siirryin vallan yksin treenaamaan. Hiukan ajattelutti miten mahtaa käydä, mutta, mutta, hyvinhän siinä kävi. Lisäilin painoja, jos huomasin, että jokin sarja tuntuu liian helpolta, tai tein lisää toistoja. Aina välillä pt kyseli miten menee ja olenko lisännyt painoja.
Tämähän on kivaa
Helmikuussa sitten huomasin, että en osaa olla ilman kuntosalitreenausta. Oli pakko päästä salille kaksi kertaa viikossa ja entisen suosikkituntini pyöräilyn voin suosiolla jättää väliin, mikä aiemmin oli ollut mahdoton ajatus. Kehuinkin pt:lle hänen tehneen mahdottoman työn, olen oppinut tykkäämään jostain, mitä olen aiemmin inhonnut. Olen oppinut uskaltamaan lisäämään painoja, tai toistojen määrää, samoin haastan itseäni. Tuntuu hyvältä huomata, kun jaksaa tehdä jonkin sarjanloppuun.
Jatkuu...
Ps. Sats Triviumin tarjoaa viikon ilmainen tutustumispassin kirjaston työntekijöille. Ota yhteyttä Karri Haapaseen karri.haapanen@sats.fi.
Listätietoja voi myös kysyä Maarit Saloselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti